Vihdoin niitä "ennen"- kuvia!

Mikä voisi mennä pieleen näin remontin viime hetkillä, juuri muutama päivä ennen muuttoa? Kaikki, aivan kaikki mitä on suunniteltu voi mennä pieleen. Ja meillä meni.. Ei onneksi mitään katastrofaalista, mutta tarpeeksi kuitenkin aiheuttamaan miljoona puhelinsoittoa ja uudelleen järjestelyä kun lumipallo efekti lähtee käyntiin. Muuttopäivä siirtyy taas ja eikun uudelleen miettimään miten edetään!

Valitettavasti tännekin kirjoittaminen on taas jäänyt, kun ollaan koko viikko päästy kotiutumaan vasta puolenyön aikaan. Toivottavasti jaksatte silti seurata matkaa ja lupaan ahertaa enemmän tämän parissa kun tilanne tasoittuu. 

Onneksi meillä on mahtava lainakoti missä saadaan asua vielä, ei siis tarvitse stressata siitä. Oikeastaan ihan kiva, että päästään pikkuhiljaa muuttamaan, eikä tarvitse kaikkia kamoja kertarykäisyllä kantaa sisään. Nyt saa jo alkaa vähän sisustamaan ja kohtahan me sitten vaan kävellään vaatteittemme kanssa täysin valmiiseen kotiin :D 

Tässä vaiheessa projektia on jo henkisesti valmistautunut siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Yritetään silti pitää stressitasot järkevillä leveleillä vaikka välillä tuntuukin, että taivaitahan ne hipoo... Ei tartte niin välittää pikku kauneusvirheistä enää, kun alussa jokainen pieni juttu kaatoi maailman. Nyt kun muuttopäivä on niin lähellä ja aikalailla hyvännäköistä valmista pintaa on saatu aikaiseksi, on kiva selata vanhoja kuvia ja katsoa mistä me oikein lähdettiinkään liikkeelle...

Kevään ja kesän aikana olemme siis peruskorjanneet v. -78 rakennettua rivitalon päätykolmiota. Kolme seinää on kaatunut, sauna, kylppäri, kaksi vessaa ja kodinhoitohuone revitty irti ja rakennettu uudelleen. Seinät uusittu, katot maalattu, takka rapattu, lattiat hiottu ja kovavahattu sekä keittiö purettu ja rakennettu uudestaan. Parasta (ja pahinta) koko projektissa on ollut se, että me ollaan saatu suunnitella kaikki itse. Me ollaan Matin kanssa saatu mitä hulluimpia ideoita, istuttu keittiön pöydän ympärillä veljeni kanssa ja mietitty kuinka nää kaikki ideat toteutetaan. Marko on tasaiseen tahtiin sekä ampunut alas meidän hulluja juttuja, että silmät kiiluen innostunut ja lähtenyt meidän kanssa miettimään miten me tää kaikki toteutettaisiin. Niin me vaan sitten lähdettiin purkamaan vanhaa ja hypättiin suoraan syvään päätyyn. 

Siitä se lähti, ensimmäiset lekan iskut kukkatapettiin! 

Ennenkuin kirjoitan taas sekopäisesti eri vaiheista sikinsokin, täytyy aloittaa sieltä mistä lähdettiin.. En tiedä onnistunko rakentamaan tässä mitään järkevää kronologista aikajanaa, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan saada kuvattua jokaisen vaiheen. Tässä siis kuvia siitä miltä asunto näytti silloin kun saimme avaimet kesäkuun alussa: 

 Näkymä olohuoneesta takkahuoneen ja keittiön suuntaan.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.  

 Vessa 1.

 Takkahuone. 

 Vierashuoneen kaapistot. 

 Vessa 2. Ja oikeasti ihastuttavat tapetit ;) 

 Kodinhoitohuone. 

 Suihkutilat. 

 Sauna ja ihana aitokiuas joka me säästettiin.

 Keittiön ja eteisen välinen seinä, näkymä siis eteisestä keittiöön... 

 .. ja hieman eteenpäin näkymä olohuoneeseen. 

Keittiö molemmilta puolilta.

 Eteisen vanhat kaapistot.

Kuten näkyy, rakentamisen muoti on ollut aikamoisen erilaista kuin nykyään. Muutamia ihania vanhoja juttuja ollaan säästetykkin ja moni ehdotti jopa pikkuvessan tapeteista, että säästäkää ihmeessä. Meidän makuun ne on pikkasen liian romanttiset, mutta ei pöllömpi ajatus sekään ;) 

Tässä pieni sneak peek mitä tuleman pitää: 

Tehtiin Sto-julkisivurappaus kaikkiin pohjoispuolen seiniin tehosteeksi.

Seuraavalla kerralla sitten taas lisää kuvia etenemisestä ja kaiken hajoittamisesta. Katsotaan silloin moneenko kertaan muuttosuunnitelmat ovat taas muuttuneet :D Huomenna saadaan hakea minimöykkykin kotiin. See ya!

Terkuin, Mara 

Oman kodin rakentamista

Huhhuh, vihdoinkin on aikaa istua alas ja aloittaa kirjoittamaan ne lukemattomat lauseet joita yömyöhään olen päässäni pyöritellyt jo jonkun aikaa tätä blogia varten... Koko 110m2 kodin peruskorjaaminen oman työn ohella on yllättävän aikaa vievää ja väsyttävää, joten aikaa kirjoittamiselle olisi ollut vain öisin.. Ja huoh, sen ajan on uni vienyt ihan pyytämättä, haha...

Olen aika noviisi tässä blogin kirjoittamismaailmassa, enkä oikein osaa edes lokeroida tätä blogiani. Ajatus kirjoittamisesta on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja blogin perustaminen konkretisoitui kun uskalsin mainita asiasta ääneen hyvälle ystävälleni. Ystäväni itse kirjoittaa ihanaa tekstiä elämästä ja hyvinvoinnista ja oli sitä mieltä että "tottakai sä rupeet kirjoittamaan!" (Kiitos siis erityisesti Ronja, Maiju ja muut Terapiapäivien ihanat naiset rohkaisemisesta! Maijun äitiä kiitän myöhemmin kun näette mitä ihania aarteita löysin heidän mökiltään Ainankoivuun.)

Elämässämme on siis mielenkiintoinen aika meneillään ja toivon, että myös sinä voisit löytää Ainankoivusta jonkun mielenkiintoisen palan itsellesi mitä voin sinulle jakaa. Rakennamme Matin kanssa uutta ja ensimmäistä yhteistä (oikeaa) kotia, odotamme koiravauvaa saapuvaksi ja aloittelemme yhteistä elämäämme. Olemme siis tilanteessa jossa monet melkein kolmekymppiset nuoret ihmiset ovat ja olisikin mahtavaa kuulla myös sinun ajatuksiasi kommenteissa! Viimeiset muutama vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä ja nyt on aika rauhoittua ja rakentaa elämää tähän.

Kuitenkin tällä hetkellä suuren siivun elämästämme, ajastamme ja ajatuksistamme vie se kodin rakentaminen. Ostimme ihanan alkuperäisessä -78 vuoden kunnossa olevan rivitalon päätykolmion ja kesä onkin mennyt sitä remontoidessa. Olemme tehneet suuren osan remontista itse isoveljeni, Matin vanhempien, pikkuveljen ja muiden ihanien ystävien avustuksella. Kuitenkin ilman veljeäni ja hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan ei olisi tätä projektia lähdetty tekemään alkuunkaan. Kiitos Marko, en tiedä edes miten kiittää!! Itseasiassa tämä kyseinen rivitalo on minun vanha mummulani ja siitä myös tämä blogi on saanut nimensä, As Oy Ainankoivusta. Talo on saanut nimensä minun mummuni äitin mukaan joka oli Aina nimeltään.

Tarina rivitalosta onkin hauska. Asumme siis Tampereella, n 8km Tampereen keskustasta. Siihen aikaan kun minun mummuni on ollut nuori, oli alue kunnon maaseutua ja heidän perheensä asui tällä tontilla vanhassa maatalossa. Mummuni isän kuoltua sisarukset päättivät purkaa maatalon ja rakentaa tilalle sisarusparvelle oman rivitalon. Neljä sisarusta perheineen siis myivät ylimääräiset tontit ja rakensivat itse rivitalon, kaikille omat asunnot ja tietysti Aina-mummulle toiseksi päätyasunnoksi pienen kaksion jossa hän vanhuudenpäivänsä vietti loppuun asti. Mikä ihana ja samalla hyvin humoristinen kokoonpano rivitalossa! Näitä sisaruksien asuttavia kokonaisia rivareita ei varmaan paljoa Suomesta löydy, haha. Nyt vanhaa alkuperäistä kaartia ei talossa asu enää kuin ihana naapurimme Keppi. Muuten taloon on muuttanut uutta väkeä perheemme ulkopuolelta, nyt me viimeisimpinä.

Minulle itselleni talon tarina on tietysti erityisen rakas, sillä olen lapsuuteni mummulassa viettänyt. Myös Matti ihastui asuntoomme ja sen tonttiin heti kun kävimme ensimmäisellä näytöllä (mummuni veljenpojan luona joka asuntonsa meille möi.) joten päätös remonttiurakkaan lähdöstä ei ollut vaikea. Tosin, emme ihan tainneet tietää mihin päämme olimme työntäneet... Urakka on ollut melkoinen. Palkitseva, opettavainen, raskas, naurun ja itkun täyteinen, tunteellinen ja ikimuistoinen. Monet ovat varoitelleet, että parisuhteet kaatuu ja perhesuhteet tuhoutuvat kun tälläiseen projektiin lähtee. Onneksi meidän kohdalla tuntuu, että valmiiseen Ainankoivuun muuttaa kaksi hyvin väsynyttä, mutta toisistaan ja uudesta kodistaan ikionnellista nuorta ihmisen alkua, toisiinsa entistä rakastuneempina.

Aion siis tähän blogiin kirjoittaa paljon meidän remontoinnista, DIY juttuja (mm. ohjeet itsetehtyihin betonitasoihin yms), sisustamisen ihanuudesta, tulevasta koiravauvasta, pihan kunnostamisesta (sitten kun on sen aika), reenaamisesta ja tietysti kaikesta muusta mitä tässä pienessä elämässämme on meneillään. Mahtavaa jos jaksat olla mukana Ainankoivun muodonmuutoksessa!

Seuraavaksi lisää projektin aloittamisesta ja tietty ne "ennen kuvat".. See ya!

Terkuin,
Mara