Syksyn taikaa ja remontin viimeistelyä

Me käytiin juuri viime viikonloppuna rakkaan ystävän kodissa, missä alakerta on täyden remontin alla. Vielä vähän nousi karvat pystyyn ja traumansekaisin tuntein poistuin remonttikamojen, saunapaneelien, kaakeleiden, pressujen ja maalipurkkien seasta. Vaikka Leitsu alkaa näyttämään jo täysin meidän kodilta, remontin keskeneräisyys nostaa vielä välillä päätään. Kynnykset, muutamat listat, vessojen peilit, saunan puukiuas, pyyhekoukut, vaatehuone ja muu pikkuhomma kaipaa vielä ryhtiliikettä.. Loppuhan se krapula jo? Kyllä me jouluksi saadaan kaikki jiiriin. Kyllä kylllä!

Nämä ennen ja jälkeen kuvat on kyllä niin hauskoja, näistä jos jostain tulee sellainen fiilis, ettei kolme kuukautta mennyt ihan hukkaan:

Eteinen ennen

Uudet kaapinovet kesällä 

Sama eteinen nyt neljä kk myöhemmin

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, pohjaratkaisun muutos ja muutaman seinän kaato toi avaruutta ja valoa tänne kämppään ihan uudella tavalla. Oli ihanaa, kun Marko kävi eilen kahvilla ja jaksoi taas ihalla kuinka asunnon yleisilme jaksaa sävähdyttää. Ja saman mä koen joka aamu kun kävelen keittiöön, ihan huikee tunne!

Olohuoneen ikkuna takapihalle 

Vähän hiontaa ennen Sto-pintaa 

Katon hiontaa

Sitten vähän maalia takkahuoneen seiniin.

Keskeneräinen, mutta huomattavasti vaaleampi olemus. Sama olohuoneen ikkuna takapihalle. 

Mahtuu tähän arkeen onneksi muutakin tämän remontin viimeistelyn lisäksi. Oon tällä viikolla innostunut leivonnasta taas ihan uudestaan, johtuisiko siitä, että nyt on tilaa missä temmeltää? Luin näiden suosittujen omena ruusujen tekemisestä jostain blogista ja pakkohan se oli testata. Itse en päässyt maistamaan, joten makua en voi kommentoida. Työkaveri kysyikin, että oonko mää ihan hullu kun leivon, mutta en itse maista tuotoksia. No, nättejä niistä ainakin tuli!

Omenaruusut.

Leipomiseen syttymisen lisäksi oon taas kerran täydellisen rakastunut syksyyn. Se on mulle kuin uusi vuosi, kaikki alkaa kesän jälkeen puhtaalta pöydältä, aurinko hellii ja aamujen rapsakkuus saa mussa energiat liikkeelle. Remppahommien jälkeen on saanut taas arjesta kiinni, reeni ja ruokavalio saa mun kropan elämään, voimaan hyvin ja kesäväsymys alkaa haihtumaan. Ja mikä parasta tässä syksyssä, mun veli perheineen tulee Suomeen ja meille viikoksi asumaan. Ja arvaa mitä, sen jälkeen me lähdetään niiden mukaan Abu Dhabiin, Markon perheen ja meidän iskän kanssa. Lennot jo ostettu ja shortsit matkalaukussa valmiina. Innostus 5/5!!

Voi vitsit en malttaisi odottaa saunasta kirjoittamista ja meidän ihanasta kylppäriosastosta. Sitä joutuu silti vielä hetken odottamaan. Käytiin eilen Kärävällä valitsemassa vilpolan penkki ja materiaalit saunan jakkaraan. Edessä on myös vielä Aito-kiukaan kokoaminen. Kodinhoitohuone alkaa olla valmiina, penkkiä enää odottelee. Niistä laitan kunnon postauksen heti, kun viimeiset silaukset on tehty. Tämä saunaosasto ansaitsee sen. Täydellisen huomion ja täydellisen viimeistelyn.

Tässä kuitenkin pieni sneak peek: 

Kodari ennen. 

Kodari jälkeen. 

Tulossa myös vielä itsetehdyistä betonitasoista, takkahuoneen loft-ovista, vessoista sekä itsetehdystä ruokapöydästä asiaa. Nyt kuitenkin viikonloppuun ja odotan innolla ihanan serkun häitä. Ihanaa viikonloppua myös sulle, pus!

Terkuin,
Mara

Purkuvaiheen epämukavuus

Niin sitä purkamista. Sitä tehtiin kauan :D Tai ainakin se tuntui siltä. Kyllähän siihen kolme- neljä viikkoa kuluikin. Voisi melkein sanoa, että purimme lähes kaiken, lattiaa, kattoa, ja takkaa lukuunottamatta. Muutamia rakenteellisiakin muutoksia tehtiin, mutta muuten purkaminen tarkoitti vanhojen paneeliseinien repimistä, saunan, kylpyhuoneen, vessojen ja keittiön purkamista sekä kaikkien vanhojen kaappien ja komeroiden hajoittamista. Tässä siis vielä pohjakuva hieman antamaan kuvaa siitä miten pohjaratkaisu muuttui meidän muutaman viikon tuhoamisen jälkeen. Ehkä sitten nuo ennen ja jälkeen kuvatkin aukeavat vähän paremmin.

Pohjapiirustus meidän vaarin käsialaa vuodelta -78. 

Punaisina viivoina näkyy siis kaadetut seinät ja ylhäältä keskeltä tullaan etuovesta sisään. Oikeasti pesuhuone oli vielä jaettu seinällä kahtia, mutta myöhemmin rakennettu seinä ei näy pohjapiirustuksessa. Myös keittiön ja olohuoneen (olohuone on tuo iso huone  oikeassa alakulmassa) välinen seinä kaadettiin, eteisen ja keittiön seinän lisäksi. Saarekkeen kuvat ovat siis tuo iso punainen X.

Marko ja keittiön purku. 

Yksi hienoimmista asioista tässä projektissa on ollutkin tälläinen supersankari, alterego fiilis, miltä ekat kolme-neljä viikkoa raksalla tuntui. Päivät sai kesällä toimistossa köpötellä korkkarit jalassa omassa päivätyössä ja kun kello löi neljä, jakku ja korkkarit vaihtuikin Matin työhousuihin ja turvakenkiin. Matti opetti miten piikataan kaakelit seinästä, miten saa paneelit kätevimmin sorkkaraudalla irti ja kuinka välttyä sähköiskuilta kun revin irti kaiken mikä melkeimpä irti lähtee. Siellä me sitten illat pitkät puettiin työhousut jalkaan ja kannettiin ulos kaikki mitä irti saatiin.

Se, että Matti opetti miten kaikkea vanhaa puretaan oli hauskaa ja antoi omalle päivätyölle mukavaa vastapainoa. Iltaisin sai tehdä fyysistä hommaa ja näki konkreettisesti, että asunto alkoi muovautumaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Vanhan tuoksu ja muodot poistui purettujen kaappien, kaakeleiden, paneelien ja saunanlauteiden mukana ja meidän uusi koti sai pikkuhiljaa meidän näköistä muutosta tilalle.

Onneksi isoveljeni Markon ja MS- Saneerauksen ansiosta saimme toteutettua tarvittavat rakenteelliset muutokset! Olimme meinaan jo alussa päättäneet purkaa keittiön seinän jotta saamme avaruutta ja valoa kämppään ja puretun seinän tilalle haavailemamme saarekkeen. Purettuamme seinän selvisi, että se onkin kantava seinä. Hups! Ja Marko laitettiin taas miettimään miten tilanne ratkaistaan. Marko ehdotti, että jätämme saarekkeen kulmaan tukipalkin ja ratkaisu onnistui lopulta superhyvin! Vai mitä olet lopputuloksesta mieltä?

Keittiö eteisestä kuvattuna ennen. 

Keittiö samasta kohdasta kuvattuna seinän kaaduttua. 

Jonkun verran tietenkin aika kultaa muistot, mutta ei se ensimmäinen kuukausi helppoa ollut. Kaikki konkreettinen muutos mitä nähtiin oli hajoittamista, ei vielä oltu rakentamista lähelläkään. Pitkät päivät puolilleöin ja sen yli väsytti, epätietoisuus etenemisestä pelotti ja mä ainakin olin usein tosi hämilläni siitä mitä tapahtui ja vielä enemmän siitä mitä tulisi tapahtumaan ja milloin. Mun ammatti on johtaa projekteja ja hallita isojakin kokonaisuuksia ja kun yhtäkkiä olinkin epämukavuusalueella koko ajan ilman mitään kontrollia mistään, olin vähän hukassa ja usein itku herkässä. Onneksi toi tyyppi mun vierellä on niin huikee, että se sai mut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki menee ihan hyvin vaikka mää en hallittisikaan ja osaisikaan ihan kaikkea ihan koko ajan. 

Todellisuudessa Marko ja Matin perhe on pitkälle tän projektin mahdollistanut ja näiden meidän perheiden miesten ammattitaito on opettanut meitä super paljon! Marko aina näytti miten joku homma tehdään ja me jäätiin niillä opeilla illaksi ahertamaan... Kiitollisena voikin nyt muistella parin kuukauden päähän ja ynnätä yhteen mitä kaikkea onkaan saanut tän matkan varrella oppia. Jos ei muuta niin luonteenlujuutta, kärsivällisyyttä, hölläämistä, epämukavuusalueella tahkomista ja sitä miten laattoja leikataan ja piikkauskonetta sekä sorkkarautaa oikeen ajetaan!

Meille on alusta asti ollut itsestäänselvää, että haluamme tehdä paljon aitoja pintoja, aitoja kokonaisuuksia ja käyttää aitoja rakennusmateriaaleja. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hutasten tehtyä. Päivien pituuksissahan se sitten näky. Me ollaan nähty paljon vaivaa materiaalien hankkimiseen ja kaikkien yksityiskohtien miettimiseen ja itse toteuttamiseen. Ajettiin jopa Iittalaan asti hakemaan vanhaa lautaa (joka siis tuossa saarekkeessakin on), jonka joku maajussi oli vanhasta ladostaan purkanut. Itsetehdyt betonitasot, Laattapisteen laatat kylppärissä, Kärävän saunapaneelit, sekä Sto- julkisivumateriaalit ja muut laadukkaat yksityiskohdat oli meille tosi tärkeitä. Helvetin vaivalloista, kuitenkin hauskaa, rankkaa ja niin meidän tyylistä. Silti, totally worth it! 

Saarekkeen laudat, hiottu ja vahattu mosaiikkiparketti ja itsetehdyt betonitasot. Rakastuin todella tuohon yhdistelmään!

Ens kerralla näät sitten itse taas enemmän... ;) 

Herääkö ajatuksia? Kuulisin mielelläni. Pus! 

Mara